Kun yhdistetään happoa ja emästä, saadaan aikaan suolaa. Saippua on rasvahappojen suola. Saippuaa saadaan lopputuotteena kun yhdistetään happo (= rasvat) + emäs = (lipeä, eli natriumhydroksidi NaOH).
Saippuan valmistukseen tulee myös varautua kunnon varustein, sillä lipeä on syövyttävä aine ja eri aineet yhdessä saattavat aiheuttaa kemiallisen reaktion.
Saippuan itse tekemällä, voi vaikuttaa sen ominaisuuksiin. Siitä voi esimerkiksi tehdä mahdollisimman hellävaraista jättämällä pois tuoksut ja väriaineet. Moni herkkäihoinen vannoo oliivisaippuan nimeen.
Lipeän määrä saippuassa vaikuttaa siihen, kuinka rasvaista saippuasta jää. Hellän saippuan saadakseen, se kannattaa ylirasvoittaa jopa 10%. Yleisin suositus on 5%, jolloin lipeää lisätään saippuaan hieman enemmän. Lipeän määrä suhteessa käytettyihin rasvoihin on aina tarkkaa puuhaa.
Ylirasvoittaminen tarkoittaa sitä, että rasvoja käytetään hieman enemmän kuin mitä saippuoitumiseen tarvittaisi. Näin osa rasvoista jää saippuoitumatta, mikä tekee saippuasta hieman hellävaraisempaa.
Saippuan ylirasvoitus prosentti ei vaikuta saippuan pH arvoon, joka on emäksinen ja välillä 8-10. Herkälle iholle hajusteet ovat kuitenkin usein haitallisempia, kuin lievä emäksisyys. Liikaa käytettynä kaikki saippuat kuivattavat ihoa.
Pääperiaate saippuan kovuudessa on se, että huoneenlämmössä kiinteät rasvat tuottavat kovaa saippuaa ja huoneenlämmössä pehmeät öljyt pehmeää. Pehmeät öljyt ovat iholle usein hellävaraisempia kuin kovat, siksi kovia rasvoja kannattaa laittaa seokseen vain noin 20%. Esimerkiksi rasvaseos, jossa on 20 % kookosrasvaa + 80% oliiviöljyä, tuo muuten hellävaraiseen saippuaan lisää vaahtoavuutta ja pesevyyttä.
Saippuan historia ulottuu kauas. Sitä on löytetty ikivanhoista babylonialaisista saviastioista ja ensimmäiset saippuat uskotaan valmistetun jo 3000-2000 ennen ajanlaskun alkua.
Kahdesta sumerilaisesta savitaulusta on löytynyt mainintoja saipuuasta Yhdessä kerrotaan että sitä käytettiin villan pesemiseen ja toisen mukaan sen valmistamiseen käytettiin 5,5 osaa puuntuhkaa ja yksi osa oliiviöljyä.
Suomessa 1950-luvulla perinteisen tuhkalipeäsaippuan valmistuksessa oli viisi päävaihetta:
- Tehtiin tuhkalipeäliuos
- Rasva erotettiin teurasjätteestä
- Sekoitettiin rasvat ja tuhkalipeäliuos ja keitettiin seosta. Jos haluttiin kovempaa saippuaa, työ jatkui vielä seuraavilla vaiheilla:
- Lisättiin keitokseen suolaa saippuan kovettamiseksi.
- Kuorittiin pintaan noussut saippuakerros ja paloiteltiin se.
